Siellä oli seurakuntapäivät. Silloin joskus. Näiden vaiheidemme aikana. Yksi käytti puheenvuoron. Retosteli. Ettei tervehdi Jumalan terveellä semmoisia, joita hän itse ei pidä uskovaisina.

Nyökkäsi vain. Minuakin. Mutisi jotain.

Kuinkakohan monella paikkakunnalla on näitä, jotka tietää toisen sydämen tilan? Jättää kiusatun tervehtimättä. Sulkee ulkopuolelle. Et ole enään Jumalassa terve. Jumalaton. Uskoton. Ulkopuolinen. Sitä olet.

Kun Sanassa on, että vain Jumala näkee. Vain Jumala tietää. Ja että kun menet taloon, tervehdi kaikkia rauhalla. Rauhalla. Kaikkia.