lauantai 26. maaliskuuta 2016

Kaikki kokemukset vyöryvät läpi. Huudan äänetöntä huutoa. Ja ääneenkin. 
Voimat menee hengittämiseen. On lupa surra. Enään ei tarvitse pinnistellä tekijöiden katseen alla. 

Kesä kuluu. Lämmin kesä. Puolisoni sai niin paljon toivoa keväisestä piispan luona käynnistä, että hän jaksaa olla isä. Jaksaa iloita, tehdä retkiä, käyttää uimassa. Jaksaa olla läsnä. Jaksaa tehdä töitä. 

Minun onnekseni neuvolan terveydenhoitaja näkee ja kuulee vointini. Pääsen purkamaan väkivaltakokemuksia ammattilaiselle. 

Hidas toipuminen alkaa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti