perjantai 18. maaliskuuta 2016

Lähelle velipoikia. Lähelle ihmisiä,  jotka jo edellisenä kesänä saattoivat ja toivat elämäniloa.
Sinne.

Oma koti myyntiin.

Etelän hintataso on aika hirveä kahden köyhän opiskeluvuoden päälle. Toinen opiskeluvuosi meni opintojen suhteen pipariksi, niin hirveää oli se väkivalta.

Mutta luotamme asioiden järjestyvän. Kunnan sivulle laitan asuntohakemuksen. Alkuun ei ole tiedossa edes töitä puolisolle. Lisää lapsi. Lisää lapsi. Lisää lapsi. Lisään niin monta kertaa kuin on lastakin. Lopuksi vielä rasti kohtaan raskaana. Hiki. Löytyyköhän meidän perheelle kotia?

Kahden viikon päästä soitan ja kysyn. Ohitamme viisisataa hakemusta. Saamme pienen kodin. Kolmion. Paikan missä levähtää.
Jumala. On.

2 kommenttia:

  1. Luin koko blogin ja itken. Jumala teille voimia, rakkautensa ja rinnallakulkijoita antakoon. Tuntuu sydämessä asti pahalta kaikki se väkivalta minkä kohteeksi olette joutuneet.

    VastaaPoista
  2. Luin blogin alusta loppuun.Aivan hullua
    touhua täällä! Terveisiä vaan teille
    jotka ajoitta nämä täältä pois,ennenku
    ehdin näitä rakkaita näkemään!
    Miltä teistä tuntuu? Onko voittajan
    fiilis? Saitte kateuden kohteenne
    lähes murskattua.

    VastaaPoista