Se tuli odottamatta.  Ilman ennakkovaroituksia. Virallisen kokousosuuden jälkeen. Ettei jää mustaa valkoiselle.
Ei sitä ennen oltu keskustelu kahdenkesken. Eikä muutaman muun kanssa. Ei, vaikka Sana niin neuvoo.

Kuulin,  kuinka käärme luikertelee uskovaisiin koteihin seurakunnan kerhon kautta. Kuinka vastuullinen vanhempi voi antaa lapsille kahdenlaisesta vellikupista. Ja paljon muuta.

Puolustauduin. Perustelin.  Joku ymmärsi.

Sen vaimo jatkoi. Kuinka neuvoa on kysytty ihan pääkallopaikalta tähän huoleen. Tulisi olla kuuliainen.  Että miten uskaltaa noin toimia!

Se tehosi. Kaikki vaikeni.

Kotimatkalla vielä sain kuulla, kuinka vaikeaa se on joskus nöyrtyä Jumalan tahtoon, mutta ajan kanssa kaiken ymmärtää omaksi parhaaksi.

Sanoin, että entäpä jos sinä oletkin väärässä?

Kuulin, että johtomiehillä on parempi ymmärrys.