tiistai 24. toukokuuta 2016

Sano vain. Sano. Kysy.
Olen lukenut sen jo kasvoiltasi.
Olen vaistonnut sen jo olemuksestasi.
Lukuisten ihmisten olemuksesta. Katseesta. Sanomattomista sanoista. Kysymättömistä kysymyksistä.

Ei, en. En ole. En ole katkera. Ei kukaan meistä. Perheemme jäsenistä.
Mutta en voi ymmärtää, miksi meille ei tahdottaisi antaa aikaa käydä läpi kokemaamme.

Mikä minun pitäisi olla, että kelpaisin?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti