Ne ihmiset, jotka jaksoivat kannatella pahimpien hetkien yli, ovat kallisarvoisia aarteita. Heidän kanssaan kykenee jo monentasoiseen kanssakäymiseen. Kohtaamiset eivät ole enään pelkkää surun kyntämistä. Sitä tuntee saavansa elämäniloa ja elämänhalua takaisin.

Ne ihmiset, jotka eivät ole halunneet kuulla eikä kulkea rinnalla, ovat kaikesta hauskuudestaan huolimatta uuvuttavinta seuraa. On varottava sanojaan, ettei uuvuta toista. Ja väsyy itse. Väsyy niin, että voisi vain nukkua.