Mikä siellä oli kamalinta, mieheltäni kysytään.
Se, kun vuoden 2013 lokakuisilla seurakuntapäivillä hänestä tehtiin julkisesti anteeksiantamaton. Valheellisesti.
"Olen jo kahdesti pyytänyt anteeksi, mutta teen sen vielä tässä näin. Minä en ole sanonut niin, että olisit laumankerääjä."
Sanoi.
Jo tammikuussa kutsuessaan toisen paikkakunnan hoitomiehiä avuksi. Ja toisen kerran toukokuussa, julkisesti.
Häntä noista puheista neuvoi useampi ihminen kesän aikana. Ei halunnut kuulla. Ei reagoida. Kiisti. Aina.
Sitten julkisesti väitti pyytäneensä anteeksi. Noilla lokakuisilla päivillä. Ja että tekee sen vielä kerran. Ja vielä tuli suurieleisesti luokse. Puolisoni antoi anteeksi.  Siinä. Mutta järkyttyneenä hänen valehtelustaan muka kahdesta aiemmasta anteeksipyynnöstä sanoi, ettei se noin mennyt.

Mitä teki väki?

Uskoi tietysti tuota vaikutusvaltaista, joka lasketteli vääriä totuuksia oman kunniansa tähden.

Tuossa tilanteessa paimentehtävässä oleva ihminen turmeli elävän evankeliumin.