keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Menimme mukaan rauhanyhdistyksen toimintaan, niin kuin aina olimme tehneet. Kesän voimaantuminen ja asioista etääntyminen oli hoitaneet haavoja. Oli hyvä olla.

Mutta. Ei siellä oltu unohdettu. Samat pirulliset juorut kiersi saaden ihmiset suhtaumaan meihin epäluuloisesti. Puolisoani ei jätetty rauhaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti