perjantai 18. maaliskuuta 2016

Tammikuussa tulee soitto naapuripaikkakunnalta alustuksen pitoon. Puolisoni pyytää saada harkita. Siellä jaksetaan odottaa. 

Hän soittaa usealle ihmiselle kysyen mitä tehdä. Voimia on palvella. Kaikki rohkaisevat menemään, onhan hän puhuja, teologian opiskelija ja alustuksia voi pitää kuka vain. 

Helmikuun alussa hän käy siellä. Mukana on pari lasta. Isän voimaantuminen on lapsillekin iso asia.

Mutta. Tämäkään ei käy. Ei totisesti. Heti seuraavalla viikolla ry:n pj soittaa nuhdepuhelun puolisolleni. Olet ollut tottelematon, kotisiionin pitäisi lähettää puhujat ja sinä toimit omin päin. Hän aikoo nyt ehdottaa seurakunnalle että puolisoni vapautettaisiin kokonaan puhujan tehtävistä. 

Tyrmistyttävää. Mikään ei heille riitä. He ovat päättäneet tuhota. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti