Turvaverkko. Sitä se oli. Se tiivistyi sen kesän aikana. Läheiset. Toivat iloa pieneen kotiimme. Nostivat näkemään taas värejä.
Kuinka hyvältä tuntuikaan nauraa. Ja kuinka pienestä oma luottamus horjui.

Jouduin käymään läpi hirvittävän häpeän kokemuksen yhteisön hylkiönä. Se piirsi rajani. Ja se vei luottamukseni ihmisiin. Se myös avasi näkemään tuossa yhteisössä oppimani hengellinen ylimielisyyteni. Vain me.

Niin. Voi minua.

Kun Jumala ne rajat piirtää.