Kevään aikana keskusteltiin paljon. Jumalan suuruus näkyi niissä ihmisissä, jotka ymmärsivät menneen harhaan. Elävä evankeliumi korjasi ja hoivasi. Aina silloin tuntui siltä, että kyllä kaikki vielä järjestyy. Teki mieli kertoa ilosta kaikkialle. Riemu näkyi joka solulla, kaikkien kasvoilta.

Mutta he, jotka tahtoivat kiusata, naamioivat tekonsa rakkaudeksi tehden silti kaikkensa etteivät asiat koskaan selviä. Heidän tarkoituksensa oli hajoittaa. Ja he onnistuivat siinä. Pirullisen hyvin.

Monta yötä, monta päivää, öitä, päiviä, olen miettinyt, miten useat ystävätkin uskoivat noita kiusaajia. Miten siinä pystyi käymään niin.