Mitä teemme asumisen suhteen?  Sitä pohdimme. Paljon. Yhdessä ja lähipiirin kanssa. Satojen kilometrien päässä oli se oma koti, myymättä. Kolmio, jossa olimme, oli auttamattoman pieni. Oikean kokoinen vuokrakoti olisi ollut liian kallis, kun vain toinen oli töissä kodin ulkopuolella. Tilanne oli haastava. Lapsille olimme luvanneet, että etsimme sopivamman ratkaisun, kun saamme kerättyä vähän voimia.

Aloimme unelmoida uudesta kodista.
Piirsimme pohjaa. Semmoinen koti, jossa on keskellä sydän. Semmoinen,  johon mahtuu paljon ihania ihmisiä yhdelle koolle. Semmoinen, jossa saa iloita ja surra. Olla ihminen.

Etsimme tonttia. Löysimme. Unelmoimme tosissaan. Tähän. Tänne. Uusi alku.

Unelma alkoi toteutua. Riemulla ei ollut rajaa.