Suru.

Suru siitä, että osa lähiomaisista, puolison tai omat, etääntyvät. 

Eivät kysy. 

Tarkkailevat.

Eivät osaa kysyä. 

Olettavat.

Eikä me osata olla muuta kuin mitä olemme:

Syvästi raadeltuja. Kipuisia. Petettyjä. Pettyneitä. Väsyneitä.

Suru kulkee omia polkuja. Ottaa aikaa.

Tuntuu pahalta, kun kuulee jonkun läheltä sanovan, anna olla.